Kamppailulajeja ja lenkkeilyä!

Haastan kaikki jotka tämän lukee! Aloita uusi harrastus (tai jatka vanhaa josta ihan oikeasti tykkäät)! Itse ainakin huomasin että tuloksia syntyy paremmin jos liikkuminen on mukavaa, eikä ainaista pakkopullaa. Ehkä silloin ei tule niin helposti lipsuttua treeneistä. Uutta kannattaa kokeilla rohkeasti, eihän sitä tiedä mistä tykkää, jos ei ole edes kokeillut.
Itse olin nuorempana futistyttö, lenttistyttö ja millon mitäkin. Joukkueurheilu oli minun juttuni! Kunnes kaikki jäi ensimmäisen lapsen aikana, eikä ollut enää tietoakaan harrastuksista. Pikkuveljeni suositteli minulle hokutoryu-ju-jutsun peruskurssia ja olin hieman epäileväinen. Hän lupasi jopa kustantaa kurssin, jolloin ajattelin että eipä siinä mitään hävittävääkään ole.
Heti alussa sain huomata, että hikihän siellä tulee, mutta mukavalla tavalla, tekemällä uutta, oppimalla. Pikkuhiljaa huomasin oikeasti pitäväni lajista ja kurssin lopussa suoritin vyökokeessa keltaisen vyön (vuonna 2010). Hetken treenailtuani innostus kamppailulajeihin kasvoi ja päätin kaverini kanssa käydä myös potkunyrkkeilyn peruskurssin ja suorittaa myös potkunyrkkeilyssä vyökokeen.

Nyt muutaman vuoden jälkeen innostus kamppailulajeihin on edelleen säilynyt ja olen tällähetkellä yksi napero ju-jutsun vetäjistä. Oma tyttäreni (5,5v) on myös innostunut jujutsusta ja hän käykin naperoissa treenaamassa. Kovasti hän odottelee että pääsee ensivuonna siirtymään junnuihin! Suunnitelmissa on perustaa vieläkin pienemmillä oma ryhmä, joka olisi enemmän liikuntaleikkikoulun tapainen, mutta aika näyttää saadaanko suunnitelmat  toteutettua.

Nyt tämä alkaa jo ehkä kuulostamaan jonkin asteen mainospuheelta, mutta oikeasti, jos yhtään mietit että vois olla kivaa tai mielenkiintoista tollanen, niin ei muuta kuin kokeilemaan seuraavalle peruskurssille!  Tämä on paitsi halpa, myös monipuolinen ja paljon antava harrastus!

Äitin treenivarusteiden testaaja!

Nyt  kesällä treenejä on vähennetty, mutta silti treenejä riittäisi melkeen jokapäivälle (kahta lajia kun kerran harrastaa). Käyn niin usein treenaamassa kun vaan töiltäni ja muilta jutuiltani kerkeän. Tällä viikolla olen käynyt jo kolmesti ja sovittiin tekniikkatreenejä myös lauantaille ja sunnuntaille.  Mikäli monet treenit peräkkäin jäävät välistä, käyn lenkillä. Ihan reipas kävelylenkki pururadalla riittää, siitä tulee hyvä fiilis. Ja vielä paremman fiiliksen saa, jos on onnistunut suostuttelemaan myös jonkun kaverin lenkille mukaan.

Tänään hoku treeneissä hiottiin vähän potkuja. Kieltämättä pakko sanoa et valmiiksi vähän kipeillä jaloilla potkiminen on hiukan tuskallista. Onnekseni potkiminen on mun mielestä aina mukavaa, se on vaan mun juttu. Ehkä sen takia tykkään potkunyrkkeilystäkin, ku siellä saa nimeomaan potkia. Siellä saa potkia paljon ja lujaa! Pitäis vaan muistaa venytellä paremmin treenien jälkeen, se meinaa unohtua multa aina, tai sitten venyttelen vähän pikaisesti. Jokatapauksessa myönnän olevani venyttelyjen laiminlyöjä, soo soo!

Mulla on myös kotona nyrkkeilysäkki, vastuskuminauhoja ja muuta pientä kivaa kotitreenejä varten, jollei aina pääsekkään lähtemään kotoa pois. Mun mies vihaa tota nyrkkeilysäkkiä. Se on nostanut sen pois olkkarin katosta killumasta ku se ei sen mielestä sovi siihen (voiks joku kuvitella et mies rutisee et "ei sovi sisustukseen")
Netistä löytyy paljon hyviä erilaisia kotitreeni ohjeita jos ideat meinaa loppua kesken. Löytyy ihan kevyestä jumpasta kunnon hikitreeniin kaikenlaista, ja kaikissa ei tarvitse olla edes mitään välineitä itsellä kotona. Mut myönnän, sohva tai sänky kuulostaa usein paljon houkuttelevammalta, mutta jostain se motivaatio on rutistettava. Itselläni hyvänä motivaattorina toimii se treenin jälkeinen hyvä fiilis. Se on ihan uskomattoman hyvä tunne kun olet tehnyt treenin hyvin, vaikka alussa mietit sohva-vaihtoehtoa. Tulee sellanen itsensä ylittänyt olo!


Lisää pakko liikuntaa minulle tuottaa polkupyöräily. Myytiin keväällä meidän toinen auto pois ja siitä alkoi mun pyöräilykausi. Aluksi pyöräily tuntui ihan kauhealta kidutukselta ja jalat huusi ylämäessä kuolemaa. Nyt jalat ovat jo tottuneet pyöräilyyn ja 8,3 kilometrin työmatka taittuu mukavasti alle puolessatunnissa.

Tykkään myös käyttää kaikkia erilaisia sovelluksia ja laitteita aktiivisuuden seurannan apuvälineinä. Mulla on käytössä mm. Polar Loop, Sports Tracker ja FatSecret. Voin pitää niistä tarkempaa esittelyä myöhemmin.

Vaikka tämä päivä on pääosin mennyt tosi hyvin, niin silti jossain vaiheessa pysähdyin mietiskelemään ja pieni epätoivo iski. Mielestäni liikun ja olen melko aktiivinen ihminen, mutta silti tuntuu että tämä laihdutus operaatio ei vaan aina etene. Välillä mietin miten "helppoa" olis elää ilman tätä sairautta. Kuinka paljon helpompaa laihduttaminen olisi, jos aineenvaihdunta toimisi kunnolla eikä "vajaavaisesti" kuten nyt... Ja ei, nämä eivät ole tekosyitä, angstaamista tai turhanpäivästä voivottelua. Enkä syytä tätä sairautta yksin siitä et oon tässä tilanteessa, mutta välillä vaan olis helpompaa olla perusterve. 
Siinä epätoivon keskellä söin tuoretta leipää (leipähän ei kuulu normaalisti mun ruokavalioon). Ja ai että! Ihan taivaallisen hyvää. En ole ennen edes ymmärtänyt miten hyvältä tuore leipä maistuu, mutta kun on ollut kauan ilman leipää niin se on miljoonakertaa parempaa mitä normaalisti. Välillä saa herkutella, sitten jaksaa taas jatkaa!


Instagram @hennibu